Proverbs 6

Varoitus vääryydestä kaupankäynnissä

1Poikani, jos olet lähimmäistäsi taannut ja lyönyt kättä vieraalle; 2jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin, joutunut suusi sanoista kiinni, 3niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä, koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin: Mene, heittäydy maahan ja ahdista lähimmäistäsi. 4Älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi lepoa. 5Pelastaudu käsistä kuin gaselli, kuin lintu pyydystäjän käsistä. 6Mene, laiska, muurahaisen luo, katso sen menoa ja viisastu. 7Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päämiestä eikä hallitsijaa, 8se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana. 9Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloin nouset unestasi? 10Nuku vielä vähän aikaa, torku vähän aikaa, makaa vähän aikaa ristissä käsin, 11niin köyhyys käy päällesi kuin kulkuri ja puute kuin aseistettu mies. 12Petollinen ihminen, epärehellinen mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä, 13iskee silmää, antaa merkkiä jaloillaan ja viittoaa sormillaan, 14jolla on kavaluus sydämessä, aikoo pahaa joka aika ja rakentaa riitoja. 15Sen tähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole. 16Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu: 17ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta, 18sydäntä, joka miettii jumalattomia juonia, jalkoja, jotka kiiruhtavat juosten pahaan, 19väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljien kesken. 20Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta. 21Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille. 22Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot ja herätessäsi sinua puhutelkoot.

Varoitusta haureellisesta naisesta

23Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja nuhteleva kuri on elämän tie, 24että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä. 25Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko. 26Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, mutta aviovaimo pyydystää kalliin sielun. 27Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan puvun häneltä palamatta? 28Voiko kukaan kävellä hiilloksella jalkojen häneltä kärventymättä? 29Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo. Kukaan ei jää rankaisematta, joka häneen koskee. 30Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpitimikseen? 31Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti se korvattava ja annettava kaikki talonsa varat. 32Joka tekee huorin naisen kanssa, on mieletön, ja se, joka niin tekee, kadottaa sielunsa. 33Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois. 34Sillä mustasukkaisuus nostaa miehen vihan, ja hän on säälimätön koston päivänä. 35Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, eikä suostu, vaikka kuinka lahjustasi lisäät.